Progen ja heavyrockin konkarikaarti tekee kolmannellaan yllättävän vakuuttavaa jälkeä. Bändissä on tekijämiestä joka jakkaralla, mutta elvistelyyn ei sorru edes rumpali Mike Portnoy – ainakaan häiritsevissä määrin. Biisit ovat keskiössä, ja tämän kaliiberin materiaalilla niin pitääkin olla.
Kappaleiden tunnelma on pääosin hardrockaavan perinteinen, mutta taustalla kajastaa myös maanläheinen alternative. Laulaja-sävelniekka Casey McPhersonin säveltaju ja ilmaisu on selkeää sukua Chris Cornellille, jonka soolomatsku tulee mieleen useammankin kerran.
Kelvolla peruslinjalla tulee vastaan pari vähän epätoimivaa poikkeamaa, mutta albumi on silti ihastuttavan tunnelmallinen, tyylikäs ja ihan voimallinenkin kokonaisuus.