Havut pölisevät, kun maanläheistä black metalia soittava ruotsalaisklassikko Bhleg esiintyy kolmannella levyllään, joka puhkuu sisimmästään skandinaavisten talvien kylmyyttä ja melankolista tunnelmaa.
Bhlegin pitkät kappaleet kuljettavat kuulijan läpi musiikillisen polun, jonka pohjan ovat tallanneet tasaiseksi metalliaikojen Ulver ja miksei muinainen Arckanumkin. Ulverilta mukaan ovat tipahtaneet jylhät puhtaat laulut, akustiset kitarat ja melodiamaailma, Arckanumilta on puolestaan ammennettu raakuutta, kylmyyttä ja karua metsäläisyyttä.
Ödhinin tunnelmassa on jotain monelta modernilta metallilevyltä puuttuvaa. Albumi iskee iholle välittömästi, ottaa tiukkaan syleilyynsä ja päästää irti vasta reilun kolmivarttisen jälkeen. Levyn syleily ei ole missään nimessä lämmin tai rakastava, mutta siinä on jotain niin tuttua ja kotoista, että Ödhinin täytyy olla oikealla asialla – vaikka en ole albumin ruotsiksi lauletuista sanoituksista selvää ottanutkaan.
Tätä kirjoittaessani elämme talven kylmintä aikaa, ja Ödhin tuntuu istuvan jäänsiniseen maailmaan lähes täydellisesti. Albumi antaa täyttymyksen tunteen juuri tässä ja nyt, mutta toimiiko levy samaan malliin myös keskikesän lämmössä, jää vielä nähtäväksi.