Jenkkiläinen duo vaalii imagonsa ja lyyristen teemojensa puolesta b-luokan kauhuleffojen ja karnevalistisen satanismin kuvastoa. Tämä huomioon ottaen onkin pieni pettymys, kuinka modernia musiikki on: Bloody Hammers kuulostaa enemmän 90-lukulaiselta vaihtoehtometallilta kuin Black Sabbathilta. Ainoastaan väristyksiä aiheuttavat urut luovat jonkinlaista kuvaa haudantakaisesta menneisyydestä.
On tietysti piristävää, että okkulttista goottirokkausta tehdään muussakin kuin vintage-muodossa. Silti tämä välipala tuntuu hieman tylsältä moniin muihin samojen teemojen kanssa painiviin yhtyeisiin verrattuna. Viimeinen kappale, hieman ghostmaisia tunnelmia välittävä The Bloodsucker Leads the Dance, on ehdottomasti opuksen paras raita.
Tämä ei vielä säväyttänyt, mutta sen verran jäi hampaankoloon, että aion tarkistaa seuraavankin pitkäsoiton. Josko se siitä.