Memoriam-kitaristi Scott Fairfaxin johtaman As the World Diesin toinen pitkäsoitto on tosiasia. Tyylilajina on death metal, mutta ei aivan tyypillisin sellainen. Fairfaxin kotistudiossa purkitettu levy on 54-minuuttinen monoliitti, joka tarjoaa jämäkkää kuoloa erilaisilla mausteilla ladattuna.
Levyn soundimaailma on selkeä, rummuissa on napakka sointi ja kitaroissa murea särö. Selkeitä Memoriam- ja Bolt Thrower -tunnelmia kuullaan esimerkiksi Dark Oblivion- ja Playing God -kappaleissa, joissa jyräillään tuplabasareilla ja fiilistellään hitailla, eeppisiä tasoja kurkottelevilla kuvioilla. Laulaja Jay Price ei kuitenkaan ole Karl Willettsin kaltainen multakurkku.
Nebulasta on moneksi. Biiseissä on vaihtuvuutta ja osasia ripeästä kaahauksesta keskitempodemppaukseen. Varsinaista progekuoloa levy ei ole, vaikka biiseissä rutkasti tapahtumia onkin. Nivelkohdat eivät ole aina kovin jouhevia, vaan hommassa uhkaa olla sillisalaatin maku.
Maltilla käytetyt synat ja kevyet industrial-viitteet antavat Nebulalle kaivattua lisämaustetta. As the World Dies ei sido ilmaisuaan mihinkään tiettyyn kuolosuuntaukseen vaan antaa musiikin virrata rajoituksetta, mikä on ehdottomasti levyn suuria vahvuuksia.