Burweed
Hide
Inverse
Kotimaisen Burweedin ensimmäisen täyspitkän kansissa esiintyy annos alastonta miesvartaloa ja karua suomalaista talvimaisemaa. Myös bändin musiikkia voisi kuvailla melko karuksi ja alastomaksi, sillä yhtye pysyttelee suhteellisen vahvasti perusasioiden parissa.
Pelkäksi tasapaksuksi jyystöksi Burweedin ronskia murskariffittelyä ei voi kuitenkaan kutsua, sillä bändi tiedostaa dynamiikan merkityksen; pehmeämmät osiot tasapainottavat rajumpia huutopätkiä, ja Burweedin jenkkiläiseen yleisilmeeseen sekoittuu miellyttävästi suomalaista jylhyyttä. Suunnilleen tältä kuulostaisi, jos Insomnium soittaisi postmetallia.
Burweed on kotimaiseksi tulokasbändiksi varsin tyypillinen. Siltä löytyy tyylitajua, soittotaitoa, mukiinmeneviä kappaleita ja hyvää soundia – asioita, joita löytyy niin kovin monelta muultakin tekijältä. Hide edustaa tämän päivän metallitarjonnan parempaa keskiluokkaa, jonka parissa viihtyy hyvin, mutta tulisiko tämän levyn perässä juostua levykauppaan pää kolmantena jalkana? Tuskin.
Hyvästä startista huolimatta Burweedin toivoisi keskittyvän jatkossa musiikkinsa rosoisuuteen ja särmikkyyteen. Jälki tuntuu vielä hieman liian kesyltä ravistellakseen oikein kunnolla.