Kaunis mutta mauton – arviossa Re-Armed

Arvio on julkaistu Infernossa 10/2016.

14.03.2017
Re-Armed
The End of Precarity
Saarni

Tekstin kalibroimiseksi ilmoitan heti kättelyssä, että tunnen luontaista vastenmielisyyttä Göteborgilta haiskahtavaa melodista rähinämetallia kohtaan. Tunnistan kuitenkin ammattitaidolla tehdyn musiikin, joten ilmoitettakoon, että The Era of Precarity on kotimaisen Re-Armedin toistaiseksi paras julkaisu. Valitettavasti tämä ei vielä takaa erinomaista levyä.

Melodisen ja modernin thrash/deathin tienoilla kulkeva rähjääminen nappaa vaikutteita vanhemman In Flamesin ja Soilworkin tienoilta. Mukana on myös Years of Decayn kaltaisia raskaammin jurnuttavia kappaleita, kuten myös reilun minuutin kellottava blastpainotteisempi purkaus. Paikoin mielessä käy uudempi Kreator.

Ilmaisu on tiivistä ja käy suoraan asiaan. Kappaleista yhdenkään kesto ei ylitä viittä minuuttia, ja kokonaisuus on sopivan värikäs ja soundeja myöten hallittu.

Periaatteessa Re-Armed tekee asiat päällisin puolin aivan oikein. Bändi osaa käyttää melodioita ja terävästi leikkaavaa riffitulitusta ilman huomiota herpaannuttavia sivuaskelia. Albumi on kuitenkin kaikessa särmikkyydessäänkin hieman tylsä ja seuraa liiaksi jo muualla useaan kertaan esiteltyjä oppeja. Tässä musiikkityylissä se häiritsee minua syystä tai toisesta huomattavan paljon.

Käteen jäävä kakku on kaunis mutta mauton.