Brittiläisen thrash metalin pitkäikäisimpiin puurtajiin kuuluva Onslaught on edelleen varsin rautaisessa kunnossa. Yhtyeen tuotantoon tutustumisen voi aloittaa mistä tahansa tämän vuosituhannen julkaisusta. Myös pari ensimmäistä pitkäsoittoa, Power from Hell (1985) ja The Force (1986), ovat oikein suositeltavia. Tämä alun perin vuonna 1989 julkaistu hutilaukaus sen sijaan ei kerro bändin syvimmästä olemuksesta juuri mitään.
In Search of Sanityn myötä bändi lähti tavoittelemaan suurempaa yleisöä, pyrki Metallicaksi Metallican paikalle. Laulaja vaihdettiin melodisempaan, särmät tuotettiin pois ja tempoja tipautettiin reilusti. Tulos, laiskanpulskea lönköttely, sisälsi kyllä jokusia kivoja melodioita ja kelpo sooloja, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kaipaileville näytettiin takalistoa.
Parin olemattoman coverin ja viisiminuuttisen suhinaintron myötä kestoa saatiin täysi tunti. Kuinka mahtavaa. Omia kappaleita on mukana kuusi, ja niiden keskimitta pyörii kahdeksan minuutin hujakoilla. Tämä ei olisi mikään ongelma, jos mukana olisi edes puolet vaikkapa Metallican …And Justice for All -levyn nerokkuudesta. Vaan kun ei ole edes neljännestä. Keskitempoista jolkottelua, väsyneitä laulumelodioita, keskinkertaista riffittelyä ja muuta nössöilyä kyllä riittää.
Ei tämä nyt mikään katastrofi ole, joukkoon mahtuu ihan kelpojakin ideoita, mutta väliin pudonneen Onslaughtin kaupallisempi vaihde ei palvellut ketään hyvin.
Uusintajulkaisun kylkiäisenä tarjoillaan Bristolin Hippodromella levyn kiertueelta taltioitu täysimittainen keikka. Astetta raaemmat soundit ja settilistaa koristavat pari vanhempaa kappaletta tekevät kylkiäisestä varsinaista levyä mielekkäämmän paketin. Myös kansipaperien infoista ja mittavista saatesanoista voi jakaa kiitosta.