”Astral doom musickia” esittävän suomalaisyhtyeen nelosalbumi sisältää massiivista jyrnintää. Kosmisia tasojakin on tutkassa mukavasti. Yhtyeen louhintaan kuuluu monenlaista antia, joten kyseessä on ihan mielenkiintoinen tapaus.
Bändi on tahkonnut jo lähemmäs kaksi vuosikymmentä ja saavuttanut vakuuttavan ilmaisullisen tason. Musertava raskaus on nautinnollista, ja erityismaininta on annettava ulosantia ansiokkaasti sävyttäville ratkaisuille, olivat ne sitten sovituksellisia tai instrumentaatiopohjaisia. Laulussakin on tyyliä moneen lähtöön, ehkä jopa liikaakin. Omaan korvaani parhaiten sopii murakka örinä, mutta myös melodisella hoilauksella on arvonsa, vaikka sävel vähän huojuukin.
Solismin selkeyttämisellä kokonaisuus muodostuisi iskevämmäksi, mutta samalla toki astetta tavanomaisemmaksi. Mielenkiintoisen ilmava doom-runnonta ja tomera örinä ovat kuitenkin Astral Sleepin paletissa se toimivin kombinaatio.
Laulu on esillä sen verran vahvasti, että sen jossakin määrin vieraannuttavaa luonnetta ei voi olla ottamatta huomioon. Samaan aikaan sanoitukset nousevat esiin ja niiden ajoittainen ”suomalaisuus” särähtelee korvaan. Paikoitellen kuitenkin rusahtelee oikein makoisasti ja kiitettävän omintakeisesti.
