Norjalaisen metalliskenen paremman keskiluokan peruspuurtajiin kuuluva Kampfar on kasvanut johdonmukaisesti isommaksi bändiksi, jonka uusiin levyihin on tullut tartuttua mielenkiinnolla. Vaikka meno on ollut pätevää, viimeistään yhdeksännen kiekkonsa Til klovens taktin tulisi olla albumi, josta Kampfar muistetaan.
Uusi levy edustaakin yhtyeen tähän mennessä dynaamisinta materiaalia. Siltä löytyy niin rujoa black metal -takomista kuin maalailevia hetkiä, ja kokonaisuus on rakennettu taidolla Kampfarin näköiseksi ja kuuloiseksi.
Til klovens taktilla kiteytyy kuitenkin monelle tämän päivän (norjalaiselle) black metal -yhtyeelle tuttu ongelma eli liiallinen tuotannollinen tasokkuus. Musta metalli tarjoaa usein parhaat hetkensä salaperäisenä ja hiukan epäselvänä, ja myös Kampfar kaipaisi osakseen lievää käppäisyyttä.
Skandinaavista sielunmaisemaa kieltämättä oivasti peilaava musiikki ei onnistu tälläkään kertaa vakuuttamaan täydellisesti. Vaikka levy tuo esiin bändin kaikki puolet ja on faneille takuuvarmaa kauraa, homma jää yhä jotenkin valjuksi.