Tekninen death metal on haastava laji, jossa yhdistyy parhaimmillaan tekninen taituruus ja sovituksellinen tyylitaju. Kaksihenkinen kanadalaisbändi yrittää debyytillään parhaansa, mutta osoittaa toteen lajityypin vaikeudet.
Hiljaisuudessa ensisoittoaan kypsytelleen duon soitanta on riitasointuista, äkkiväärää ja synkkää. Vertailukohdat ilmaisulle löytyvät Ulceraten, Gorgutsin ja muiden kulmikasta uhkaavuutta palvovien bändien tekemisistä. Jos verrokeilta on kuultu parhaimmillaan hekumallista kieroutta ja vimmaa, kaksikon biisit eivät valitettavasti taivu samaan.
Kappaleisiin on selvästi yritetty louhia syvyyttä. Levottomasti rynnistävistä tunnelmista erottaakin hetkittäin ihan toimivaa myrkyllistä introspektiota, mutta sovitusratkaisut ovat auttamattoman hätäisen ja köykäisen kuuloisia. Kotikutoinen kömpelyys puskee pintaan aavistuksen tönkköjä soundeja myöten. Mistään ei meinaa saada kiinni, eikä mieleen tahdo jäädä mitään.
Kaikkiaan levyltä puuttuu genren vaatima voimallinen häiritsevyys ja repivyys. Kappaleiden pulskistuttaminen ja fokusointi voisi olla bändille seuraava kehitysaskel.