Helvitnirin voi laskea norjalaisten ”supertähtibändien” kastiin. Taustalta löytyy melkoinen liuta tuttuja juttuja, joista mainittakoon Bloodthorn, Ragnarok sekä rumpali Hellhammerin lukuisat seikkailut Dimmu Borgirista Mayhemiin.
Helvitnirin hyvin norjalaiselta kuulostava musta metalli edustaa tyylinsä melodista ja helposti hahmotettavaa kulmaa. Tasaisesti etenevä läiskyttely pohjaa vahvasti kitarariffeihin ja yllätyksettömiin kappaleisiin. Ja mikä olennaisinta, Hellhammerin soitto kuulostaa tällä kertaa odottamattoman suoralta ja tukevalta!
Wolves of the Underworldin kylmänkirpeässä ilmaisussa on imua. Kyse saattaa olla pelkästään musiikin nostalgia-arvosta, mutta yhtye tuntuu soittavan black metaliaan mielenkiintoisemmin kuin moni muu uudemmista kokoonpanoista. Pientä varman päälle vetämistäkin on havaittavissa, mutta tässä tapauksessa sen hyväksyy.
Helvitnir on esimerkki hyvin toteutetusta norskikamasta. Kun tekemisen visio on vahva, toimivan musiikin tekemiseen ei tarvita vippaskonsteja. Hämmentävää, että umpitylsän Ragnarokin entisiltä jäseniltä irtoaa jotain näinkin maittavaa.