Päihdehuuruisen itsetuhoisella black metalilla uransa aloittanut ruotsalaisbändi Ofdrykkja on tehnyt täyskäännöksen ja ammentaa tätä nykyä inspiraationsa koskemattomasta skandinaavisesta luonnosta. Selkeitä viitteitä uudesta linjasta kuultiin toki jo vuoden 2017 Irrfärdillä, mutta Gryningsvisor vie homman kunnolla loppuun asti.
Gryningsvisorin sävellyksellinen pohja on rakennettu Burzumin ja Drudkhin melankolisimpiin juttuihin viittaavan surinakitaroinnin ja korinalaulun varaan, mitä tuetaan akustisin kitaroin ja naislauluin. Luonnonläheisyys on vahvasti läsnä, mikä tarkoittaa myös sitä, ettei musiikkia ole hiottu aivan tappiinsa, vaan pienelle köpöilylle ja särmikkyydellekin on tilansa.
Kahdentoista kappaleen kokonaisuus soljuu läpi sujuvasti ja lähes huomaamatta. Biisit eivät ehkä ole aivan terävintä A-sarjaa, mutta kuulas ja raikas tunnelma koskettaa syvältä – etenkin jos sitä vertaa Ofdrykkjan menneisyyden julkaisujen ankeuteen.
Ofdrykkja ei tee uusimmallaan ihmeitä, mutta on erityisen hienoa ja vapauttavaa kuulla, kuinka bändi tuntuu olevan ensimmäistä kertaa urallaan oma vapautunut itsensä. Se oikeuttaa neljän kirveen arvoiseen suoritukseen.