Islantilaisen äärimetallin profiilin nousu on ollut viimeisen vuosikymmenen aikana huomattava. Tämä on eittämättä poikinut myös vuonna 2016 nykyisen nimensä saaneen Nyrstin, jonka keskitempoisesti kulkevassa black metalissa on paljon tuttuja piirteitä.
Völd kuulostaa pitkälti siltä kuin Ruotsin Shining olisi sattunut syntymään Islannissa. Painostava musiikki hakee voimakasta tunne-elämystä, ja erityisesti laulaja Snæbjörn Þor Árnasonin väkevä ja vaihteleva tulkinta on genrensä huippuluokkaa. Miehellä on albumilla suuri rooli, johon voisi panostaa jatkossa vieläkin enemmän.
Nyrstin perushyvässä mustassa metallissa ei ole varsinaisia virheitä, mutta ei toisaalta mitään erityisen hienoakaan. Sävellykset ovat keskitason tekeleitä, joiden kliimaksit tuntuvat jäävän uupumaan kerta toisensa jälkeen. Völd onkin tyyppiesimerkki siitä, miten tehdään hyvältä kuulostavaa musiikkia ilman sielua raastavaa sisältöä.
Yhtyeellä on periaatteessa palikat tehdä kovaa jälkeä, mutta homma ei aivan toimi. Eiköhän tästä silti vielä hyvä tule, kunhan omia vahvuuksia osataan hyödyntää paremmin.