Rex Brown, Mark Eglinton
Pantera – 101-prosenttinen totuus
Minerva
Pantera-basisti Rex Brown julkaisi muistelmansa, jotka on nyt käännetty suomeksi. Ensimmäisessä persoonassa kirjoitettua tekstiä tarkennetaan ja sävytetään Panteran lähipiirin – tuottajien, managerien ja Dimebagin naisystävän – haastatteluilla.
Panteran tarina on pintapuolisesti kaikille tuttu: nuorilla miehillä meni levy levyltä kovempaa, mutta tauoton kiertäminen hiersi välejä eri suuntiin lähtemiseen saakka. Tulehtuneita suhteita puitiin lehtien välityksellä, ja viimeisetkin paluutoiveet kuopattiin Dimebagin hautajaisissa.
Brown vie lukijan pintaa syvemmälle, mutta vain hieman. Sekoilutarinat ovat viihdyttäviä, mutta tuttuja Panteran kotivideoilta. Mielenkiintoisin anti löytyy ajalta ennen Cowboys from Helliä sekä Panteran loppuvaiheilta. Ensin mainittu esittelee vähemmän tunnettuja puolia jäsenistä ja heidän historiastaan, jälkimmäisen aikana Brownin alkoholismin syvenemistä seurataan raadollisen rehellisesti.
Läpi kirjan kantava teema on kuitenkin Brownin kauna ja katkeruus rumpali Vinnie Paulia kohtaan. 101-prosenttista totuutta lukiessa tekee mieli ravistella Brownia hartioista ja kysyä, olisiko pitänyt avata suu silloin, kun sillä oli vielä väliä. Tylytys saa koomisia piirteitä, kun Brown kuvailee rivitolkulla, kuinka onneton laskettelija ”läski-Vinnie” on. Lasketteleva teksasilainen ei liene yleisimpiä näkyjä muutenkaan.
Teksti on kankeaa, yksinkertaista ja sortuu turhan usein toistoon. Brown tahtoo esimerkiksi tehdä asioita selväksi kirjoittamalla: tahdon tehdä selväksi. Saattaisi vielä toimia haastattelussa, mutta kirjalta odottaisi muuta kun sanelukoneen litterointia. Tyylilaji on toki uskottavaa Brownia, mutta rasittavaa luettavaa.
Vaikka teksti on rasittavaa, se ei ole raskasta. Kepeys ja viihdyttävyys säilyvät kuin ihmeen kaupalla. Sen vuoksi Panteran ystäviä uskaltaa kehottaa tarttumaan kovakantiseen.