Levy kaipaisi enemmän iskevyyttä ja intensiteettiä – arviossa Edenbridge

Julkaistu Infernossa 9/2019.

25.12.2019
Edenbridge
Dynamind
Steamhammer

Itävaltalaisen Edenbridgen melodinen metalli on sinänsä varsin mukiinmenevä sekoitus perinteistä poweria ja progressiivisempaa ilmaisua. Mitenkään omaperäistä musiikki ei kuitenkaan ole. Yhtye on kokenut 20-vuotisen uransa aikana paljon kokoonpanomuutoksia, ja nykyään kvintetissä vaikuttaa ainoastaan kaksi alkuperäisjäsentä, laulaja Sabine Edelsbacher ja kitaristi Arne ”Lanvall” Stockhammer. 

Orkesterin kymmenes pitkäsoitto on sarallaan varsin pätevä kiekko. Se omaa sinfonisia tendenssejä, mutta ei sorru ylenmääräiseen paisutteluun. Sen progressiiviset oikut eivät rasita itse sävellyksiä vaan tehostavat niitä juuri oikealla tavalla; ajoittaiset pinkfloydismit ja Gilmour-kanavoinnit tuovat perushevin sekaan oikeanlaista piristystä. 

Kaikesta hyvästä huolimatta olisin kaivannut levylle enemmän iskevyyttä ja intensiteettiä. Ajoittain Edelsbacher tuntuu jollottavan melko laiskan oloisesti ja soitto tuntuu rutiininomaiselta suorittamiselta. Irkkuhenkisiä teemoja viljelevä On the Other Side ja 12-minuuttinen eepos The Last of His Kind ovat selkeästi Dynamindin parasta antia, ja lisäannos vastaavaa laatua ei olisi ollut pahitteeksi.