Suomalaistunut brittilegenda Mat ”Kvohst” McNerney on tarponut undergroundin hämäräperäisempiä sivukujia jo useamman vuosikymmenen ajan. Mat on taituroinut Voidissa, Codessa, Dødheimsgardissa, Hexvesselissä, Beastmilkissä, The Deathtripissä ja Grave Pleasuresissa sekä featannut lukemattomien muiden bändien levyillä. Siinäpä on kenelle tahansa melkoiset kannukset.
Tämä silmälläpitäen on ehkä pienimuotoinen pettymys huomata, että Scorpion Milk on oikeastaan samaa jatkumoa Beastmilkin ja Grave Pleasuresin kanssa. Luvassa on siis paketillinen post-punk-wave-metal-mikstuuraa, jota Mat itse kutsuu Apocalyptic Post-Punkiksi. Kaava on kuitenkin tuttu. Biiseistä löytyy vaikutteita aina Killing Jokesta Joy Divisioniin ja Sisters of Mercystä OI!:hin sekä psychobillyyn. Seiskytluvun loppu ja kasari soundaa läpi levyn.
Matin soittokamuina ovat tällä kertaa Viagra Boysin rumpali Tor Sjödén ja Convergen basisti Nate Newton. Mukana on tietenkin myös joukko feattaajia, mutta käytännössä koko levy on kuitenkin tuotannosta lähtien Matin käsialaa.
Kun Hexvessel teki loisteliaan paluun black metaliin julkaisemalla kaksi erinomaista levyä, Polar Veilin (2023) ja Nocturnen (2025), ei Scorpion Milk onnistu päräyttämään yhtä kovaa. On levyllä toki kaksi napakymppiä, horror/psycho/punk-biisi She-Wolf of London ja levyn päättävä Children Are Dust -slovari, mutta Matin sävellyskynä ei ole ollut Slime of the Timesille aivan terävimmillään.
Kokonaisuus ei ole tarpeeksi kiinnostava. Levy kuulostaa sillisalaatilta, joka on koostettu omien idolien valituista paloista. Riffit eivät myöskään ole aivan sitä parasta A-ryhmää, ja saman jauhaminen alkaa puuduttamaan pidemmän päälle.