Jos helvettiin pääsisi hissillä, tässä olisi päätepysäkki. Meksikolaisten debyytti kanavoi brutaalin aavemaista ja primitiivisen löyhkäävää maisemaa sellaisella hartaudella, että taitavat oikein nauttia siitä.
Laulaja-kitaristi Antimo Buonnano omaa kokemusta Disgorgen ja Impietyn riveistä, eivätkä muutkaan ukot ole liikkeellä keltaisin nenin. Lux Morte kuulostaa vakuuttavalta, mutta levyä ei ole helppo kuunnella. Pääosin
hitaahko, jatkuvasti murskaavaan raskasteluun painottuva möyrintä saa sävyä harvakseltaan iskeytyvistä kaoottisemmista osioista ja pimeyttä kanavoivista melodioista.
Kuolettavampaa ilmaisua on vaikea kuvitella, mutta levyn äänimassa tuntuu näissä korvissa ehkä turhankin tukehduttavalta. Tietyssä mielentilassa tässä voisi olla herkullista velloa, mutta henkilökohtaisesti kaipaisin helpommin hahmotettavia rakenteita.
Erikoismaininta tulee raskaista soundeista, jotka iskevät korville kuin helvetin lieskat. Tunnelma on kiitettävän maanalainen, mitä tosin rikkoo biisien väleissä käytetyt samplet HAL 9000 -tietokoneen kuolinaneluista – 2001: Avaruusseikkailu -elokuva ei tuo ensimmäisenä mieleen pahantahtoista ja alavireistä death metalia.