Tarttuvat kappaleet ovat tämän tyylilajin yhtyeille elinehto, ja onnekseen MMA taitaa napakoiden biisien kirjoittamisen. Vahvaan toistoon perustuvat kertosäkeet tampataan tajuntaan rytmikkäästi, eikä levyllä ole jälkeäkään turhasta arkailusta taikka ujoilusta. Bändi aikoo todellakin kaivaa tiensä kuulijoiden tietoisuuteen vaikka väkisin!
Länsimaisen kulttuurin surkeaa tilaa kritisoivan levyn luoman kuvan perusteella musiikki tarvitsee kuitenkin vielä huomattavasti tiivistämistä iskeäkseen täysillä läpi. Yhdentoista kappaleen mittaisen albumin kovimmista raidoista olisi ollut helppo rakentaa aivan helvetin toimiva ep, sillä levyn parhaiden ja heikoimpien biisien välillä on melko suuri kuilu.
Ensimmäiseksi levyksi Bring the Violence on kuitenkin kelpo suoritus, jonka parissa viihtyy takuulla kriittisempikin kuuntelija.