Ranskalainen Kingcrown on edennyt kolmanteen levyynsä. Amoren veljesten, laulaja Joen ja rumpali Davidin, luotsaama ryhmä soittaa vivahteikasta modernia poweria, jossa on tuttuja kaikuja, mutta myös oma leima.
Marraskuussa ilmestyneellä albumilla on myyttien ja historia-aiheiden ympärille kiedottu konsepti, jossa jokaisella kappaleella on oma teemansa. Miekat tanassa kiidetään niin maalla, merellä kuin ilmassa.
Kolmevarttinen kokonaisuus on piristävän monipuolinen, eikä sen jokainen biisi ole genren stereotypioita noudattaen pelkkää tuplabasaritykitystä niin lujaa kuin päästään. Kappaleet on rakennettu melodisten ja tarttuvien kertosäkeiden ympärille, mutta ne eivät jää ainoiksi tähtihetkiksi.
Musiikki on kaikin puolin hienoa, jopa erinomaista, mutta solistin vuoksi levystä on vaikea tykätä täysillä. Joe Amoren äänessä on samanlaista käheyttä kuin vaikkapa Klaus Meinella ja Kai Hansenilla, mutta ei kuitenkaan sitä kiehtovuutta ja kirkkautta, jota näiltä herroilta löytyy. Etenkin korkeammissa kohdissa kaveri laulaa kuin olisi polttanut kartongin röökiä flunssassa.
Ikävä kyllä bändi kuulostaisi hurjasti paremmalta jonkun toisen laulajan kanssa.
