Italialainen parodiametalliyhtye Nanowar of Steel on tunnettu kieli poskessa väännetyistä sanoituksistaan ja hulvattomista musiikkivideoistaan. Yhtyeen kuudennen albumin teemana on italialainen kansanmusiikki, erityisesti napolilainen musica neomelodica, mutta levyä kunnellessa tulee mieleen, että yhtä lailla se käsittelee italialaisen musiikin historiaa yleiselläkin tasolla. Oli sitten kyse Rossinin aarioista, Paganinin kapriiseista, perinteisestä iskelmästä, italopopista, masurkasta tai modernista sankarimetallista.
Kokonaan italiaksi lauletun levyn lyyrinen anti jää tällä kertaa avautumatta, mutta onneksi musiikki tarjoaa viihdettä senkin edestä. Mielummin överit kuin vajarit -periaatetta noudattava orkesteri ei juurikaan piittaa säännöistä saati säällisyydestä, vaan yhdistelee erilaisia musiikillisia aineksia mielensä mukaan ja aivan miten huvittaa.
Onhan tämä ihan saatanan hölmö levy, mutta jotenkin sen äärellä vain heltyy. Vaikea sanoa, miten pitkä tämänkaltaisen tuotteen käyttöikä loppujen lopuksi on, mutta juuri tällä hetkellä se viihdyttää kohtuullisen tehokkaasti. Ehdotonta kesämusiikkia.