Vuonna 2016 perustettu brittiläinen Sleep Token on kasvattanut suosiotaan määrätietoisella otteella. Tie on kulkenut suomalaislähtöisen Spinefarmin tallista legendaariseen RCA-levy-yhtiöön. Mystistä mainetta on luonut turvautuminen vanhaan, mutta hyväksi havaittuun kikkaan peittää jäsenten kasvot maskeilla. Haastattelut ovat olleet todella harvassa.
Even In Arcadian kohdalla mystistä vaikutelmaa kasvatettiin luomalla salaperäinen ja arvoitusten täyttämä markkinointikampanja. Palkinto odotti heti julkaisun perään. Sleep Tokenin neljäs levy saavutti metallibändeille nykyään harvinaisen USA:n Billboard 200 -listan ykkössijan. Kärkipaikkoja tuli myös ympäri maailmaa.
Kaiken keskiössä on kuitenkin oltava hyvää musiikkia. Sleep Tokenin tapauksessa laadukkuus syntyy ensinnäkin laaja-alaisuudesta. On Architectsin tyylistä tunteikasta metalcorea, Polyphiaa kohti kurottelevaa huikeaa teknisyyttä, Adelea lähentelevää mahtipontista sielukkuutta, stadionrockia, elektronisia elementtejä…
Uuden levyn Damocles olisi ilman särökitaroita täysin kotonaan Thompson Twinsin kaltaisten eteeristen syntikkapopbändien 1980-luvun levyillä. Aiemmin tuleva Past Self osoittaa nämä yhteydet vieläkin selvemmin, se kun nojaa pelkkiin rytmeihin ja arpeggioita rullaaviin kosketinsoittimiin.
Even In Arcadiankin melodialinjat ovat pitkiä ja kantavia. Tunnelma on ylevä ja dramaattinen, uskonnollisuutta imitoiva. Toiseksi viimeisen kappaleen nimi, Gethsemane, olisi naurettava, ellei kappale olisi niin järisyttävän upea.
Herkkyyttä löytyy, mutta toisaalta raskaissa kohdissa todella pudotellaan kuulijan päälle vuoria ja linnakkeita. Kaikki on kertakaikkisen läpituotettua ja hiottua, mutta moneen nykymetallibändiin verrattuna mukana on aimo annos selittämätöntä aitoutta ja juurevuutta. Musiikissa kuuluu ihminen.
Joillekin kuulijoille voi olla liikaa laulaja Vesselin tapa laulaa. Se kun on useimmissa kohtaa tietyllä tapaa aristokraattinen ja sivistynyt – nyt vielä enemmän kuin aiemmin. Täytyy myöntää, että se piti itsenikin pitkään erossa tarkemmalta perehtymiseltä. Kun tyylille antaa lopullisen mahdollisuuden, se vie kyllä mukanaan.