Pääosin tunnelmallisen black metalin parissa tarponut Panopticon on Austin L. Lunnin projekti, joka on saanut osakseen suurehkoa arvostusta. Laurentian Bluella ei kuitenkaan kuulla nuottiakaan black metalia, vaan mies on ottanut lähestymistavakseen akustisen americanan ja folkin.
Akustinen materiaali ei ole Panopticonille suinkaan täysin poikkeuksellista, mutta kokonainen levy tätä tyylilajia on projektille ensimmäinen laatuaan. Nykyisin Minnesotan kylmissä talvissa hytisevän Lunnin juuret ovat Kentuckyssä, ja toisistaan ilmastollisesti poikkeavien osavaltioiden tunnelmat määrittävät albumin linjaa.
Lunn on tämänkaltaisen musiikin parissa toimiessaan varmasti syvällä omilla juurillaan, mutta metalli on kuitenkin Panopticonin ominta osaamisaluetta. Miehen laulu on ”ihan ok” -tasoa, eivätkä sävellyksetkään ole varsinaisesti huonoja, mutta Laurentian Bluesta ei meinaa saada oikein mitään irti. Musiikki ei vain yksinkertaisesti tunnu resonoivan tarpeeksi koskettavalla tasolla.
Ennen kaikkea mietityttää, kiinnostaisiko tällainen levy metalliyleisöä lainkaan, jollei tekijällään olisi taustaa tunnelmallisen black metalin parissa?