Vähän erikoisempaa kotiseuturakkautta: kokoonpano on nimetty bändin vanhan kotipitäjän mukaan ja sen teema-albumi kertoo vahvojen metaforien kautta kyseisen pikkukaupungin kuolemasta suuren teollisuusjätin tekojen seurauksena.
Mielenkiintoinen on myös bändin musiikillinen kuvio. Miekkoset yhdistelevät High on Firelta tuoksahtavaa sludgea, rokkaavaa death metalia ja blackmetallisia sointukulkuja ruotsalaiseen, vähän vaihtoehtoisempaan hardcoreen. Tunnelmat vaihtelevat rujosta runttauksesta pehmeään mutta uhkaavan melankoliseen fiilistelyyn. Uhkaava tunnelma korostuu hienosti Ruotsin radion sinfoniaorkesterilta lainatuilla vierailijoilla – erityisesti Pelle Jacobsonin ksylofoni ja muut kellopelit tuovat muutenkin onnistuneeseen ja massiiviseen äänimaailmaan vaikuttavaa lisäystä.
Kappaleet ovat mielenkiintoisia joskin välillä melkoisen haastavia. Sovitustyö on pääsääntöisesti onnistunutta, sillä jokaisesta biisistä löytyy jokin oma juttunsa ja päälle muutama kiva koukku. Riffittely on useimmiten oikein rouheaa, ja rumpali Pontus Levahnin tyylikäs tomirytmittely antaa sille vahvaa tukea. Laulusta vastaavan kitaristi Henrik Levahnin eläytyminen ja paatos tuovat mieleen Celtic Frostista ja Triptykonista tutun Tom Fischerin, eli aika hyvältä kuulostaa silläkin saralla.
Horndal on itselleni uusi mutta oikein mieluisa tuttavuus. Uskallan suositella vähän omintakeisemman otteen etsijöille.