Belgialainen Goat Torment ei turhia hienostele. Yhtyeen kuolosävyinen musta metalli on hyvin pitkälti vanhan koulukunnan estetiikassa ja soundimaailmassa kiinni.
Vuonna 2008 perustettu duo takoo kolmannella albumillaan niin kuumaa rautaa, että pätsi hohkaa kotisohvalle asti. Riffit kuulostavat mukavan ilkeiltä, edustavat ne sitten hidasta louhintaa tai intensiivistä sahausta. Jos tätä johonkin pitäisi verrata, niin voisi kai sanoa, että yhtye on aavistuksen huolitellumpi versio kotimaisesta Archgoatista.
Turpaan tulee heti avauskappale Pantheon of Devourmentissa, joka tuo kiihkeydessään mieleen Mardukin. Armoa ei anneta jatkossakaan, mutta eipä sitä arvaa kyllä pyytääkään. Tämä selkäsauna on sieltä nautinnollisimmasta päästä.
Profanationin mehukas tasablast yhdistettynä riipaiseviin riffeihin tekee siitä yhden levyn kohokohdista. Perkeleellistä raivoa tihkuva Ravenous Ghouls ei jää kauas jälkeen. Vaikka Goat Tormentilla on vauhti päällä enemmän tai vähemmän koko ajan, yhtye on onnistunut ujuttamaan sävellyksiinsä juuri sopivasti pieniä sovituksellisia jippoja, jotta meno ei käy missään vaiheessa puuduttavaksi.