Kovin on jylhää, painavaa ja tummaa. Thronen kolmannen levyn sisältämästä kappalekuusikosta voi löytää sludgemaista raahustamista ilman nihilististä räävittömyyttä, mustametallista synkkyyttä vailla raastavaa kylmyyttä ja deathmetallista tanakkuutta ilman brutaaliutta. Väljästi sanottuna meno on doom deathiä, jonka melankolia on vaihdettu ahdistukseen.
Yhtye vyöryttää musiikkiaan kolme varttia antamatta armoa tai luomatta toivoa. Torturan puolivälin vähäeleinen fiilistelykin on kaukana herkistelystä ja toimii lähinnä valmisteluna entistäkin painostavammalle jyräykselle. Italialaisilla ei selvästikään ole halua hyödyntää laaja-alaista dynamiikkaa. He vain pyrkivät musertamaan kuulijansa mahdollisimman tehokkaasti.
Ossarium on levykokonaisuus, joka koostuu lähes merkityksettömistä yksilöistä. Biisien väliset eroavaisuudet eivät ole suuria, mutta juuri siinä piilee levyn viehätys ja vahvuus. Tunnelma pysyy väkevänä alusta loppuun, ja albumin järkälemäisyys korostaa tätä entisestään. Kun helppous ja kauneus puuttuvat, jäljelle jää vain nautittava painostavuus.