Belgialaisen Barkin kakkoslevyä kuunnellessa käy hyvin nopeasti selväksi, että bändi on ammentanut valtaosan vaikutteistaan Entombedin rullaavimmilta levyiltä sekä Motörheadin kaltaisilta miehekkään rokkimetallin kulmakiviltä.
Like Humans Do soi raskaana, jykevänä ja painostavana. Sillä tuoksuvat viski, tupakka, hiki ja pieru, ja vaikka meininki on jopa korostetulla tavalla rajua, yhtyeen tekemisessä ei ole mitään teennäistä tai pakotettua.
Kuvan perusteella noin nelikymppiset miehet rouhivat menemään kovalla energialla ja varmuudella. Kauttaaltaan hyvät kappaleet kantavat läpi kolmetoistabiisisen, eikä kiekon tasaisesta rakenteesta ole tarpeen nostaa esiin yksittäisiä tekijöitä, ellei sellaiseksi laske laulaja Ron Bruyseelsin karua tulkintaa, joka tuntuu raapivan tapetitkin seiniltä.
Barkilla on niin hyvä syke, ettei sitä voi olla yksinkertaisesti huomioimatta. Bändin musiikin rakennusaineet ovat hyvin perinteiset, mutta hyvälle peruskamalle on aina tilauksensa. Like Humans Do tarjoaa sitä koko rahan edestä.