New Yorkista tuleva Shadowland luottaa vahvasti vanhan koulukunnan heavy metalin estetiikkaan ja arvoihin. Debyyttilevy tarjoaa tymäkän annoksen konstailematonta ja rouheaa musisointia, joka on vahvan nostalgista, mutta ei kuitenkaan väsynyttä tai ummehtunutta.
Tanya Finderkin on kaukana modernin sinfoaniametallin sopraanojollottajista ja lataa peliin astetta alkuvoimaisempaa tulkintaa. Tässä mielessä yhtyeen ilmaisussa on havaittavissa myös lievää punk-henkisyyttä.
Kitaristit Al Bulmer ja Jeff Saint Filmer kurittavat instrumenttejaan varsin kiitettävästi, eikä maukkaista tuplakitaraharmonioista ole pulaa. Kahdeksan kappaletta sisältävä teos pitää yllä tasaista laatua, minkä varjopuolena on lievä tasapaksuus. Levyltä ei löydy varsinaisia huteja, mutta toisaalta siltä jäävät uupumaan selkeät huippukohdatkin.
Yhtyeeltä löytyy energiaa, asennetta ja soittotaitoa, mutta nyt tarvittaisiin entistä iskevämpiä sävellyksiä. The Necromancer’s Castle on lupaava alku, joka saa odottamaan jatkoa mielenkiinnolla. Toivotaan, että pankki räjähtää seuraavalla levyllä.
