Blind Guardianin ja Iced Earthin johtohahmojen ylistetty yhtye debytoi nimikkoalbumillaan vuosituhannen vaihteessa ja julkaisi toisen levynsä Touched by the Crimson Kingin vuonna 2005. Sitten tuli hiljaisuus.
Projektin mahdollinen tulevaisuus tuli aina silloin tällöin puheeksi. Hansi Kürsch ja Jon Schaffer lupailivat, että jatkoa seuraa, mutta sitä jouduttaisiin odottamaan. 15-vuotinen tauko päättyi lopulta viime keväänä, kun kaksikko palasi melkoisella rytinällä. Bändin albumeista julkaistiin uusintapainokset, ja yhtäkkiä remmi olikin jo kiertämässä pitkin Eurooppaa ja Yhdysvaltoja. Varsinainen pommi pudotettiin joulukuussa: odotettu kolmas albumi ilmestyisi helmikuussa 2020.
Kun kauan hiljaiseloa pitänyt bändi julkaisee jotain uutta, odotukset ovat aina hieman pelonsekaiset – etenkin, jos aiemmat tuotokset ovat sieltä parhaasta päästä. Koko käsitys yhtyeestä on vaarassa romuttua. Mitä jos uusi albumi onkin vain varjo entisestä?
Tämän ryhmän kohdalla sellaista uhkaa ei ole. Kürsch ja Schaffer on kaksikko, jota voisi kuvailla nykypäivän supersankareiksi.
Ajatellaanpa hetki heidän omia bändejään. On Iced Earth, joka on pitänyt tasaisen tappavan otteen koko 36-vuotisen uransa ajan julkaisten kappaleita, joita voi hyvillä mielin kutsua metallianthemeiksi. On Blind Guardian, joka on yksinkertaisesti universumin upeimpia bändejä. Yhtye, joka tietää pienintäkin yksityiskohtaa myöten, mitä tekee. Meillä on siis mahtava kitaristi sekä yksi tämän planeetan upeaäänisimmistä laulajista. Kaksi aivan mieletöntä biisinikkaria. Kun lähtökohta on tämä, voiko mikään mennä pieleen?
Ei. III:n ainoa heikko kohta onkin, että sen täydellinen ymmärtäminen ja sisäistäminen vaatii aivan jumalattoman määrän kuuntelukertoja. Eikä se ole sinänsä huono juttu, sillä hyvää albumia kuuntelee mielellään kerta toisensa jälkeen. Herrasmiehet ovat järjestäneet sellaisen kattauksen, etten edes tiedä, mistä sitä lähtisi purkamaan.
Olen hehkuttanut Kürschia arvioissani lukuisia kertoja, enkä aio tehdä poikkeusta nytkään. On aivan uskomatonta, miten saksalaissolistin ääni tuntuu ainoastaan paranevan, kun vuodet mittarissa lisääntyvät. Uuden levyn Universal Truth on mahdollisesti projektin hienoin biisi ikinä, eikä vähiten käsittämättömän upean laulusuorituksen ansiosta.
III on kerrassaan täydellinen paketti, joka takaa mahtavan kokemuksen niin kokonaisuutena kuin yksittäisiä biisejä kuunnellessa. Se on parhaimmillaan alusta loppuun soitettuna, mutta muutama raita erottuu niin vahvasti edukseen, että niihin on pakko palata uudestaan ja uudestaan. Kymmenminuuttinen päätöskappale Children of Cain on herkkä ja tunteikas, mutta valmis iskemään juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa. Toinen kunniamaininnan arvoinen veto on Wolves in Winter, jonka melodinen kertosäe on levyn puhuttelevimpia. Kylmiltä väreiltä ei voi välttyä.
Nimikkoteoksella syöksyttiin pää edellä liekkeihin. Biisit olivat Fiddler on the Greeniä lukuun ottamatta raskaita, synkkiä ja enimmäkseen nopeita. Touched by the Crimson Kingillä tahti oli paikoin hitaampi ja balladinomaiset kappaleet saivat enemmän tilaa. III on täydellinen osa jatkumoa, sillä se on kuin yhdistelmä kahden edeltäjänsä elementtejä sekä jotain aivan uutta.
Kansitaide kuvaa levyn tunnelmaa täydellisesti: se on pimeä, hämyinen ja melankolinen, ajoittain jopa pahaenteinen. Raskaat ja kevyemmät osuudet kulkevat silti käsi kädessä, välillä jopa saman biisin sisällä. Ensimmäiset 15 kuuntelukertaa tuntuvat tällaista 65-minuuttista järkälettä käsitellessä vasta lämmittelyltä, joten vain aika näyttää, mitä kaikkea teos todella pitää sisällään. Toivon silti, että mahdollista jatko-osaa ei tarvitse odottaa vuoteen 2035 saakka.