Ranskalaisen Igorrrin määrittely muutamalla sanalla on ollut aina äärimmäisen hankalaa. 41-vuotiaan Gautier Serren komennuksessa kulkeva projekti ilmoittaa esikuvikseen mm. Aphex Twinin, Cannibal Corpsen, Frédéric Chopinin sekä Meshuggahin, ja ehkä totuus todellakin löytyy jostain niiden välistä.
Neljälle aiemmalle levylle mahtuu jos jonkinlaista musiikillista sekoilua, eikä Amenkaan päästä helpolla. Kuluneet vuodet ovat kuitenkin tuoneet Igorrrin musiikkiin selkeää juonta ja järjestelmällisyyttä, eikä ole väärin kutsua Amenia projektin – tai pikemminkin yhtyeen – uran yhtenäisimmäksi paketiksi.
Igorrrin tekninen osaaminen alkaa olla huipputasoa. Breakbeatejä, erilaisia sirinöitä ja särinöitä, hurjaa metallikaahausta ja oopperallisia vaikutteita yhdistetään tavalla, jota ei ole aiemmin koettu. Serre kuvailee albumia uransa synkimmäksi ja mahtipontisimmaksi, ja tämä pitää myös paikkansa. Tunnelma kulkeutuu hetkittäin jopa hartauden puolelle, eivätkä ”uskonnolliset” black metal -vaikuutteetkaan ole kaukaa haettuja.
On mahdotonta kuvitella, mitä säveltäjän mielessä liikkuu, mikä tekee tästä albumista hienon: kokonaisuudesta voi muovata päässään juuri sellaisen kuin haluaa. Joka tilanteen musiikiksi Amenista ei ole missään nimessä, mutta oikean hetken löydyttyä levy poraa tiensä kalloon hämmästyttävän vahvasti.