Pietarilainen black metal -bändi Blackdeath soittaa melko äkkiväärää ja jopa avantgardistista erikoismusiikkia. Bändi on kehittynyt vuosien varrella kohti kokeellisempaa ilmaisua, vaikka biisien pohjalta kuulee edelleen esikuvat, kuten Darkthronen ja vastaavat toisen aallon legendat. Uudelta levyltä paistavat kuitenkin läpi Devil Doll, Master’s Hammer ja teatraalisempi goottihenkinen musiikki.
Levy on jaettu kahteen osaan: 14- ja 19-minuuttiset biisit on ahdettu täyteen mutkittelevia liikesarjoja ja vaarallisia u-käännöksiä. Hieman syntikkaa, paatoksellista rähinää, vänkiä skittaliidejä, omituisia performanssilauluja ja hysteeristä tunnelmaa. Paletti on kasattu hieman sekavahkoksi, eikä musiikki onnistu löytämään paikkaansa universumissa, vaan levy haahuilee päämäärättömästi kohti varmaa loppuaan. 34 minuuttia tuntuu raskaalta palalta sulattaa. Mistään ei saa kiinni.
Mikäli taidemetalli/taikurihevi toimii, kannattaa antaa Also Sprach Das Chaosille mahdollisuus. Ei tästä klassikkoa saa mitenkään, mutta onpahan ainakin omaperäistä tykitystä – piti siitä tahi ei.