Helheimin uudet levyt ovat olleet hyviä saumoja todeta, kuinka aliarvostettuja yhtyeen kaksi ensimmäistä teosta Jordmundgand (1995) ja Av norrør ætt (1997) ovat lukuisten korkealle arvostettujen norjalaisten black metal -klassikoiden joukossa.
Ensi vuonna kolmikymppisiään juhlivalla bändillä on kuitenkin annettavaa tänäkin päivänä. Sen yhdestoista levy soi eeppisenä ja harmonisena kokonaisuutena esitellen samalla totuttua ”raikkaammalta” kuulostavan Helheimin, jonka rujoimmat rypistykset on takuulla jo kuultu.
Helheim pelaa samassa sarjassa Enslavedin kanssa, mutta tarjoilee musiikkinsa sitä riisutumpana ja suoraviivaisempana. Tasaisista levyistään tunnettu bändi tekee tälläkin kertaa luotettavaa jälkeä, ja runsailla puhtailla lauluilla koristeltu WoduridaR nousee odottamatta yhtyeen tuotannon kärkipäähän.
Monella Helheimin aikalaisbändillä ei tunnu olevan enää merkittävää annettavaa, mikä nostaa bergeniläisten uuden albumin arvoa entisestään. Musiikin paineettomuus ja varmaotteisuus on paikoin sen verran komeaa kuultavaa, että kvartetilla voi olla kilometrejä jäljellä paljonkin.