No-Man-projektistaan tunnetuksi tulleen Tim Bownessin kuudes albumi ottaa selkeästi takapakkia edelliseen pitkäsoittoon verrattuna. Siinä missä Flowers at the Scene (2019) oli miehen pirtein taidepoplevy vuosiin, Late Night Laments merkitsee paluuta turhankin usein taustatapetiksi muuttuvan utupopin pariin.
Ei sillä, etteikö Bowness olisi hyvä siinä mitä tekee, mutta tällä kertaa narulle ei ole tarttunut mitään kovin ikimuistoista. Steven Wilsonin miksaama ja Calum Malcomin masteroima albumi kuulostaa jälleen kerran todella hyvältä, mutta se ei tarjoa mitään erityisen uutta tai mieleenpainuvaa.
Tom Ashertonin vibrafonilla ja Colin Edwinin kontrabassolla maustettu, tyylikkään vähäeleisesti liikehtivä The Hitman Who Missed ja Gavin Barbierin kosketintaidetta sisältävä The Last Getaway ovat kirkkaita helmiä muuten ikävänharmaan kokonaisuuden keskellä.