Slovakialainen metalliveteraani Thalarion sai alkunsa 1996 ja ehti tehdä viisi studioalbumia ennen kuin hajosi vuonna 2006. Orkesteri palasi tänä vuonna sorviin ääreen, ja lopputuloksena on uusi pitkäsoitto, joka on yhtyeen ensimmäinen sitten vuoden 2004 Helliumin.
Thalarionin goottisävyisessä death doomissa on paljon samankaltaisuutta skandinaavisten kollegoidensa Draconianin ja Tristanian kanssa – tosin sillä erotuksella, että slovakialaisten musiikissa death metal näyttelee suurempaa roolia.
Mutta onpa sitä hennompaa ilmaisua ja kaihoisaa melodisuuttakin tarjolla. Jopa The Gathering -henkistä ilmavuutta esiintyy paikoin. Kun rankempi vaihe isketään päälle, yhtye eksyy toisinaan tusinariffien upottavaan suohon, mutta onneksi eri elementit asettuvat tasapainoon ja loppusaldo kääntyy plussan puolelle.
Dying on the Scorched Plains ei ole mikään mestariteos, mutta se on pätevä genrensä edustaja, jota kehtaa suositella tyylilajin ystäville. Kakun koristelee kipakka päätöskappale Into the Nowhere, joka luo mukavalla tavalla mielleyhtymiä varhaiseen Dark Tranquillityyn.