Itävaltalainen Michael Kogler on tullut tunnetuksi Harakiri for the Sky -yhtyeen laulajana. Sen lisäksi mies on ollut aktiivinen vuodesta 2006 toimineella sooloprojektillaan, joka toimii nykyään bändinä.
Karg on koruttoman depressiivisellä post-blackillään ilmiselvä sukulaissielu Harakirille, toisinaan liiaksikin. Bändien ahdistuneista tunnelmista löytyy silti eroja. Siinä missä Harakiri on suoraviivaista katkeransuloista purkautumista, Karg tuottaa pelkistetympää ja karumpaa tuskaa – yhtyeen nimi muuten tarkoittaakin saksaksi karua.
Ysärin grungealbumeista muistuttavalla rosoisella soundilla soivassa levyssä on parhaimmillaan Harakirin primitiivistä kauneutta. Riipivä melodisuus ja kouraiseva melankolia pääsevät huippuhetkiinsä kappaleissa Schnee ist das Blut der Geister ja Yūgen. Hekuman vastapainoksi joistain biiseistä löytyy hieman puuduttavammin jumittavia sointukiertoja. Ne ovat kuitenkin vähemmistössä.
Kargin yhdeksäs levy on koruton mutta voimaannuttava teos. Koglerin sisäisen tuskan määrän täytyy olla valtava, niin paljon miehen molemmat bändit ovat julkaisseet raastavaa musiikkia viime vuosina. Hyvä toki meille kuulijoille.