Kolmas albumi Let There Be Dark on vuonna 2015 perustetun Towerin tähän mennessä raskain, metallisin ja kiivain julkaisu.
Losangelesilaisyhtyeen kivijalkana on edelleen perinnemetalli, mutta aiemmasta tuotannosta tutun, aavistuksen rokkaavamman Cirith Ungol -tyyppisesti eeppisen tarinankerronnan sijaan rätkytellään lähes thrash-tempoon. Tuotanto on vanhakantainen ja selkeä, joskaan tuskin orgaaninen.
Kappaleidensa osalta 40-minuuttinen on sen verran sillisalaattia, ettei teoksia oikeastaan liimaa koherentiksi kokonaisuudeksi mikään muu kuin solisti Sarabeth Linden. Voimakkaalla paatoksella ja haavanlehden lailla lepattavalla vibratolla laulava Linden onkin elementti, joka tekee muutoin aika samantekevästä Towerista persoonallisen – ja lähes sietämättömän.
Hoilotus ei todellakaan hyväile korvaa, ja kun laulaja toisinaan vielä kiekaisee esimerkiksi soolojen perään vain koska pystyy, hampaita narskutellessa alkavat amalgaamit irrota.
Tämä ei kuitenkaan vie mitään pois kitaristipari James Danzon ja Zak Penleyn tyylikkäistä kitarakudelmista, joita kuuntelee mielellään.