The Uglyn nimi ei kerro soittamastaan musiikista yhtään mitään, mutta kun tiskiin lyödään sanat Tukholma, black metal, Dissection, Watain ja Marduk, tuomiopäivän kellot alkavat kilkattaa toden teolla.
Neljästä rivimiehestä ja Mardukin rumpalista Fredrik Widigsistä (joka jätti bändin Thanatologyn äänitysten jälkeen) kasattu porukka kaahaili edeltävällä Decreationillä (2015) kohtuuttoman heikoissa merkeissä, joten uusimmaltaan ei uskaltanut odottaa liikoja.
Pettymys on tästäkin huolimatta suuri, sillä yhtyeen päällisin puolin pätevä musiikki kumisee edelleen tyhjyyttään, eikä levyssä ole oikein mitään, mistä ottaa kiinni. Jos vertailukohdaksi nostetaan aiemmin mainitut ruotsalaisosaajat, Uglyn osaksi jää peesailla isompiensa taustajoukoissa.
Haluaisin todella pitää tästä albumista, mutta kun ei lähde niin ei lähde. Hyvät kappaleet ratkaisevat näissäkin hommissa, joten jos Ugly meinaa tästä vielä nousta, biisikynän on terävöidyttävä huomattavasti.