Turkulainen death metal -bändi Sepulchral Curse osoittaa kasvamisen ja kypsymisen merkkejä kolmannellakin lätyllään. Raa’an brutaali doomahtava kuolemamättö Kari Kankaanpään armottomalla örinällä on päällystetty perinteisemmillä liideillä, hevimmillä riffeillä ja poikkeuksellisen kauniilla skittasooloilla, joista tulevat mieleen ruotsalaislegendat Dissectionista Katatoniaan ja Edge of Sanityyn.
Bändi pleittaa poikkeuksellisen toimivan aterian raskasta ja helvetillistä metallia, jonka pimeästä syvyydestä pilkottaa yllättävän kaunis melankolinen valo. Levyn keskipaikkeilla meininki muuttuu harmillisesti hieman tasapaksuksi, mikä syö kokonaisuuden tehoa jonkin verran. Loppua kohden päästään onneksi taas nauttimaan mielenkiintoisemmista poljennoista ja omituisemmista fiilistelyistä.
Levyä kuunnellessa mieleen nousevat lovecraftilaiset kosmiset kauhut, Cthulhun jättilonkerot ja erilaiset kammottavan surkeat ihmiskohtalot. En tiedä, lauletaanko biiseissä suurista muinaisista, kuumeisista rituaaleista ja mielenterveysongelmista, mutta aina niistä voi vähintäänkin haaveilla. Päränänkälän hieno levy!