Helsinkiläinen Sáwol repii kuulijan sydänlankoja rajunkauniilla death doomin ja goottirockin sekoituksella. Varhaisen Paradise Lostin ja vanhan Katatonian malliin soivat surusävelet ovat sinällään kelvollisen kuuloisia, mutta ylikorostetut örinät häiritsevät toisinaan kuuntelukokemusta. En ole kategorisesti niitä vastaan, mutta hienovaraisempi ja asteen verran monipuolisempi lähestymistapa olisi ehkä paikallaan.
Sáwol on parhaimmillaan tunnelmallisemman ilmaisun äärellä, ja etenkin silloin, kun se yrittää päästä Brave Murder Day- ja Discouraged Ones -levyjen tunnelmiin. Toisin sanoen: mitä lähempänä Katatoniaa, sen parempi.
Kahteen ”kirjaan” (The Abyss ja The Unfolding) jaettu Thresholds of the Unseen on vähän ristiriitainen tapaus. Se sisältää paljon hyviä ideoita, mutta ne tuntuvat olevan parahultaisesti pitkin levyä. Tiukemmalla sovittamisella ja ylimääräisen läskin poistamalla olisi saatu aikaan paljon hyvää.