On ihan selvää, ettei tätä arviota voi kirjoittaa mainitsematta At the Gatesiä, mutta Sons of Aeon on paljon muutakin kuin vain suomalainen Göteborg-soundin kopio. Bändin nimeä kantavalle debyytille on mahdutettu maukkaasti ja rivakasti sahailevia riffejä, mutta myös hitaammin kulkevaa, maalailevaa tunnelmointia.
Biiseissä on osia ja ideoita, ja kaikesta kuulee, että kyseessä on soitannollisesti varsin väkevä remmi. Periaatteessa levyllä ei ole heikkoja hetkiä, ja toisinaan menon tarttuvuus on huippuluokkaa ja melodiamehustukset toimivat armottoman hyvin. Monet sinänsä iskevät jutut uhkaavat kuitenkin jäädä napakymppihetkien varjoon.
Levyn soundit ovat selkeät ja sopivat murskaavat, ja matalan ja korkean välimaastossa liikuskeleva voimakas örinä istuu hyvin kokonaisuuteen. Sons of Aeonin ensilevy ei luo mitään uutta, mutta hyvistä jutuista on koostettu hyvä albumi.
