Seven Nines and Tens soittaa jonkinlaista progressiivisen rockin ja post-metalin väliin sijoittuvaa musiikkia, josta löytyy niin kepeyttä kuin raskautta. Kanadalaistrion kolmas pitkäsoitto tarjoilee vajaan 40-minuuttisen kiemuraisia riffejä, tunnelmallisia näppäilyjä ja hyökyaallon lailla iskeviä särökitaravalleja. Kitaristi-laulaja David Cottonin kuulas ja hauraan melankolinen ääni liitää kevyesti kaiken mainitun yllä luoden levylle hyvin seesteisen ja intiimin tunnelman.
Parhaimmillaan yhtye hallitsee suvantojen ja myrskyjen välisen jännitteen ylläpitämisen hienosti. Esimerkistä käyköön levyn parhaisiin kappaleisiin kuuluva Edutainment, jonka välittömästi tajuntaan iskevä johtoriffi, herkät laulut, massiiviset säröryöpytykset ja ilmavat näppäilyt ihastuttavat kyynisempääkin kuulijaa. Hienosti liihottelee myös Fight for Your Right to Partial Relevance, joka tuo peliin jopa hieman sludge-sävyjä.
Seven Nines and Tens hallitsee tyylin, mutta sen sävellyksistä löytyy myös tarvittavaa substanssia.