Tasalaatuinen, kestää useammankin kuuntelukerran – arviossa Steve Grimmett’s Grim Reaper

Arvio on julkaistu Infernossa 1/2017.

03.04.2017
Steve Grimmett’s Grim Reaper
Walking in the Shadows
Dissonance

Kasarilla uransa tehnyt Grim Reaper jäi monien mieleen Beavis & Butthead -piirretyssä esitetystä See You in Hell -kappaleestaan. Videolla pönäkkä brittihevari kiljuu naama punaisena ja parivaljakko antaa suoritukselle ulkonäköseikkoihin keskittyvää tiukkaa palautetta. Kappale itsessään oli oikeinkin hyvää heavy metalia, mutta tätä sankarimme eivät valitettavasti noteeranneet.

Grim Reaper joutui viikatemiehen uhriksi kolmen pitkäsoiton jälkeen, ja laulaja Steve Grimmett jatkoi uraansa Onslaughtin keulilla yhden epäonnistuneen kiekon ajan. Varsinainen paluu tapahtui soolobändillä vuonna 2007 julkaistun Personal Crisis -levyn merkeissä, ja samalla miehistöllä tässä mennään nytkin. Tällä kertaa nimeen on lisätty myös Grim Reaper, vaikka bändin muusikot eivät soita levyllä.

Vaan mikäpä tässä rokatessa. Grimmetin ääni raikaa tunnistettavasti, ja soundia on päivitelty nykyaikaisempaan kuosiin. Napakasti purevat riffit ja melodiantaju tuovat mieleen Saxonin mutkattomuuden, ja vaikka kasarihenkeä ei tavoitella väkisin, rakennuspalikat ovat kaikki perinteistä mallia. Balladeja tai ylipäätään herkempiä sävyjä Grimmett ei ole vaivautunut kynäilemään. Sävypaletti pysyy varsin tiukasti keskitempoisesti rokkaavassa ja kelpo sooloja viljelevässä heavyssä.

Aika vaikea tästä on sen isompia runoilla. Melodisen heavyn saralla joukosta erottuminen alkaa olla lähes mahdoton tehtävä, eikä Walking in the Shadows tarjoile uusia kuvioita. Tärkeimmiksi valteiksi nousevat keskivahvojen kappaleiden tasalaatuisuus ja tietty kepeän irtonainen ote, jonka parissa viihtyy vaivatta useammankin pyörityksen.