Kotimaisen Keoman musiikkia on kuvattu hybridimetalliksi, ja termi on kieltämättä varsin osuva. Yhtyeen musiikki sisältää niin moderneja djent-aineksia kuin perinteisen melometallin täsmäkoukkujakin. Uusi laulaja Katri Hiovain tekee pesäeroa edeltäjäänsä Jasse Jatalaan, mutta osoittaa olevansa nainen paikallaan.
Musiikillisesti yhtye osuu aika lähelle Jinjerin ja Tesseractin kaltaisten aktien ilmaisua, vaikka sillä on selkeästi myös oma identiteettinsä ja olemuksensa.
Hypotheses on eläväinen ja yksityiskohdiltaan runsas kokonaisuus, josta löytyy voimakasta eteenpäin ajavaa voimaa. Levylle on eksynyt muutama hailakampikin hetki, mutta onneksi ne eivät tee siihen suurta lommoa. Suurimmaksi osaksi teos pitää otteessaan vallan vaivattomasti, mistä on kiittäminen sujuvaa soittoa ja soljuvia sovituksia. Keoma osaa selkeästi napata vaikutteita oikeista lähteistä.
Yhtyeellä on tyylitajua ja näkemystä. Ei muuta kuin vielä enemmän omaa persoonaa peliin ja entistä tiukempia sävellyksiä kehiin.