Jahas, taas on kaiveltu ruumis uuteen elämään. Vuonna 1985 yhden singlen tehnyt Lightning Strikes julkaisee nyt esikoispitkänsä hulppean 21 vuoden hiljaisuuden jälkeen. Mukana menossa on sentään useampikin alkuperäisjäsen, joten aivan tyhjästä palikoita ei ole lähdetty kasailemaan.
Tarjolla on pirteästi etenevää hard rockin ja heavyn sekoitusta kieltämättä ihan pätevästi päästeltynä. Jenkkimallisen voimailun ohella soundissa on reilu annos Ritchie Blackmoren bändeistä muistuttavia sävyjä. Deep Purplen vähemmän tunnettua osastoa edustava Our Lady alleviivaa covervalintana vaikutteita vielä entisestään.
Osaavia ukkojahan tässä musisoi, ei käy kiistäminen. Vierailijoina kuullaan Derek Sherinianin ja Tony Martinin kaltaisia nimiä. Soundista vastaa muuankin Roy Z, joten tämäkin osasto on oikein mallikkaasti kohdillaan.
Melodinen, balladeista nopeampaan reippailuun taipuva perinneheavy on mukavaa ja vaivatonta kuunneltavaa, mutta samalla myös liian tuttua ja vailla sen kummempaa kunnianhimoa. Tavallaan sujuvaa rokkausta, mutta jos ylempänä mainittu sielukas Deep Purple -cover tahtoo nousta kiekon parhaaksi raidaksi, kaikki ei ole kunnossa.
Reipas avausraita Victim takoo myös erinomaisesti, eikä levy kapsahda missään vaiheessa varsinaisesti heikon puolelle. Tekijämiesten kulutusheavyltä tämä tahtoo silti tuntua. Autenttista, sutjakkaa ja tuhannesti kuultua tavaraa.