Jos yrittää lausua unkarilaisten kakkoshengentuotteen nimeä, sössötykseksihän se menee. Itse levy on kuitenkin kaikessa jykevyydessään vaikuttava.
Kalmaisimmillaan duon vanhakantaisuudesta kumpuava kiivastempoinen myllytys on vakuuttavan julmaa. Tempojen tippuessakaan jälki ei ole mitenkään kaunista ja kivaa.
Jos kokonaisuutta määrittelee etupäässä death metal, levy saa kruununsa doom-osuuksien jylhyydestä. Erityisen merkillepantavaa on paitsi mielipuolisesti takovan rumpalin syvyyksistä kumpuava murahtelu, josta on turha yrittää erottaa sanoja, myös kappaleiden rauhoittavat lopetukset.
Levyn päättävässä Az örök isten Luciferissa Rothadásin osaaminen kiteytyy parhaiten: alun pahaenteisyyttä huokuvasta hidastelusta jatketaan täyteen vauhtiin kiihdytettyyn väliosioon, josta aletaan himmailla Bolt Thrower -vibaisesti kohti yllättävän eeppistä päätöstä.