Jos bändi ilmoittaa palvovansa lähinnä klassisten aikojen ruotsikuoloa, on turha odotella kovin erikoislaatuisia ratkaisuja ja mystisiä sävelkikkailuja. Jenkkibändi Sentient Horror paukuttaa esikoisellaan tutusti purevalla säröllä pörisevää vanhan liiton kuoloa Dismemberin ja vanhan Entombedin hengessä.
Harvakseltaan blastiä käyttävässä jyrinässä on päättäväisesti nakuttavaa meininkiä. Miehekäs huutoörinä ja tanakka murjonta toistelevat menneiden vuosien kuolonlöyhkää, mutta aivan yksi yhteen ei kuitenkaan mennä.
Ensinnäkin soundit on vedetty viimeisen päälle tappiin. Modernin erottelevasti ja kirkkaasti soivassa mätössä on lähes konemaisen eloton ote, mutta iskujen voimaa ja purevuutta ei käy kieltäminen. Kitarasoolojen melodisuus ja harmoniat tuovat sointiin tarttuvanvirkeää rikkautta ilman, että touhu lässähtäisi missään vaiheessa varsinaisesti koreaksi. Kappaleista löytyy myös Entombedin Clandestine-klassikolle ominaista peruskuoloa rikkovaa vaihtelua.
Ungodly Forms on toteutuksen nykyaikaisuudesta huolimatta melkoisen iskevä paketti. Jos rumpalin sinänsä jämäkkään soittoon saisi enemmän eloa ja törkyisesti vääntävää groovea, haju olisi vielä entistäkin paksumpi. Näin ajettuna Sentient Horror onnistuu toisaalta erottumaan massaklooneista kuulijasta riippuen joko edukseen tai haitakseen. Kallistuisin ensimmäiseen vaihtoehtoon, sillä paukkeesta löytyvä tasapaino luupäisen kuoloriffittelyn ja melodian välillä on aika mainiosti kohdallaan.
Mustempien ruumiskasojen epäkuollutta eloa tässä ei kenties ole, vaan kyllähän hivenen teollisempikin lahtaus ottaa uhrinsa näin mainiosti tehtynä.