Ensin meinaa vähän syljettää. Espanjalaskolmikon kakkoslevyn aloitusbiisi on yliampuvaa instru-djent-nokittelua Animals as Leadersin hengessä. Aivan koko levy ei äidy naurettavuuksiin, mutta aikamoista kikkailua ja räpsyttelyä repertoaarinsa kuitenkin sisältää.
Onneksi meno myös rauhoittuu, jolloin ihan kelvolliset riffit ja joltisenkin kantavat melodiakuviot pääsevät pintaan. Tästä huolimatta painoarvoa tuntuu olevan enemmän soitannollisen osaamisen esittelyllä.
Tekniikkaa löytyy ja rytmitkin ovat veitsenteräviä nytkytyksiä, joita lienee vielä puunattu jälkituotannossa, jotta ilmaisusta saataisiin varmasti kitkettyä kaikki inhimillisyys.
Melodiapuolelta löytyy koukkua jopa mukavasti, mutta riffimörssäys on hyvin geneeristä yhden kahden soinnun sähkösanomaa. Jokseenkin epätasapainoisesti toteutuva melodian ja nytkyriffitulituksen liitos ei tunnu sulavalta.