Eteläamerikkalainen death metal on jo lähtökohtaisesti kiinnostavaa, koska sikäläinen mentaliteetti synnyttää yleensä kertaluokkaa raaempaa, vihaisempaa ja mielestäni myös näkemyksellisempää tavaraa.
Chileläisen Putrid Yellin debyytti on tästä malliesimerkki. Vuonna 2012 perustettu pumppu esittää levyllä näkemyksensä ruotsalaisesta vanhan liiton kuolosta, mutta ei missään nimessä orjallisesti matkien.
Tutusta kitarasoundista huolimatta kaikki on pykälän keskivertoa karvaisempaa. Särössä on karskia ja sopivan diskanttista pistoa. Rummut soivat vimmaisesti, mutta niitä ei ole aseteltu aivan pilkulleen. Tärkeintä on silti se, että kappaleissa on 1990-luvun taitteen varhaisen death metalin raakaa särmikkyyttä. Tämä kaikki luo levylle ilkeän pahantahtoista hohtoa, jota Martin van Drunenin koulukuntaa edustavat laulut vain vahvistavat.
Consuming Aberration ei ole millään muotoa kovin omaperäinen levy, mutta se vie kaluttua tyyliä miellyttävän karkeaan ja energiseen suuntaan – melodioita unohtamatta. Lopputulos ei kuulosta siltä kuin olisi päätetty tehdä levyllinen kuoloa. Se kuulostaa siltä, että sellainen oli pakko tehdä.