Lähes jokaisen black metal -bändin uralle siunaantuu se yksi massiivinen ja ehkäpä kokeilullinenkin levy, jota katsastellaan myöhemmin onnistuneena itsensä haastamisena tai vaihtoehtoisesti täysin käsittämättömänä paskana.
Kaksi mainiota levyä tehnyt puolalainen Cultes des Ghoules lähtee rakentamaan omaa magnum opustaan juuri oikeista lähtökohdista: se ei pyri irtautumaan tutuksi tulleesta linjastaan, vaan tuntuu pikemminkin kokeilevan, kuinka pitkälle raskaasti möyrivä vanhakantainen paholaisenpalvonta voidaan oikeasti viedä.
Cultes des Ghoules rouhii riffejään samoilla lähteillä Mortuary Drapen ja Necromantian kanssa, mutta omaa mukavissa määrin myös omaa ilmettä. Hetkittäin jopa rokkaavaa menoa voitaneen luonnehtia pahaenteiseksi – hieman kuten menneiden vuosien mustavalkoisissa kauhuelokuvissa, joiden kevyelle köpöisyydelle on helppo naureskella, mutta pohjalla vellova alkukantainen kauhu kalvaa kuitenkin mieltä vielä vuosienkin kuluttua.
Kevyet puolitoista tuntia kestävä spektaakkeli kulkee läpi hätkähdyttävän sujuvasti, mistä voi kiittää pelkistettyä tarinankerrontaa ja selkeää musiikillista antia, joka nousee levyn merkittävimmäksi tekijäksi. Bändi pelaa korttinsa viisaasti eikä pyri upottamaan kuulijaansa loputtomalta tuntuvaan informaatiotulvaan ja kiemuraisten biisien ilotulitukseen.
Covenin esikuvana toimineesta Master’s Hammerin The Jilemnice Occultistista (1993) on pitkä matka tähän päivään, siis black metalin historiaa ajatellen, mutta levyissä on kieltämättä paljon samaa henkeä. Nähtäväksi jää, muistellaanko Coveniakin neljännesvuosisadan kuluttua yhtenä genrensä ennakkoluulottomimmista kulmakivistä.