Norjalainen Madder Mortem ei ole noussut 30-vuotisen uransa aikana huippusuosioon, vaikka on tiputellut laadukkaita albumeita suht tasaiseen tahtiin. Omaperäinen yhdistelmä progressiivista metallia, doomia ja goottivaikutteita on yksi orkesterin suurimmista vahvuuksista. Samoin Agnete Kirkevaagin tummasävyinen ja kohtalokas tulkinta.
Bändin kahdeksannen levyn valmistelu alkoi synkissä merkeissä, kun laulajan ja hänen veljensä, kitaristi BP M. Kirkevaagin isä Jakob kuoli. Edesmennyt, taiteilija itsekin, ehti vastata uuden levyn kansitaiteesta yhdessä bändin pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Costi Chiorenun kanssa. Koko albumi on omistettu hänen muistolleen.
Old Eyes, New Heart on oiva sekoitus modernin metallin eri alalajeja. Siinä missä On Guardin savuntuoksuinen goottiamericanafiilistely voisi löytyä jostain David Lynchin leffasta, sitä seuraava Master Tongue on kuin suoraan Meshuggahin ohjelmistosta. Albumilta huokuu tuska, katkeruus ja turhautuminen, mutta myös toivo. Se on vihainen mutta samalla kaunis teos.
