Kolmekymmentä vuotta toiminut Arch Enemy julkaisee 12. levynsä. Ura on urjennut vääjäämättömällä voimalla, ja momentum näyttää jatkuvan myös Blood Dynastylla.
Vuodesta 2014 asti mukana ollut Alissa White-Gluz sai alkaa käyttää edeltävällä Deceivers-levyllä (2022) myös puhdasta laulutyyliään, joka tiedettiin äärimmäisen vahvaksi naisen edellisen bändin The Agonistin ajoilta. Nyt puhtaita kuullaan muun muassa Illuminate the Pathin kertosäkeessä, ja suoritus nostaa kappaleen yhdeksi levyn kohokohdista.
Yhtyeelle ominainen äkäisyyden ja melodisuuden kombinaatio on yhä tallella, ja kitaristi-bändijohtaja Michael Amott maustaa edelleen osuuksiaan maukkailla Accept-henkisillä kuljetuksilla.
Välillä niistä ja muistakin elementeistä tulee kuitenkin mieleen, voisiko yhtye haastaa itseään vähän enemmän ja vetää rajummin överiksi. Koko toiminta on levyltä julkaistuihin musiikkivideoihin asti niin virtaviivaista ja varmaa, että tiettyä rosoista sielukkuutta jää hiukan kaipaamaan.
Tähän nähden coverversio ranskalaisen kulttibändin Blasphèmen Vivre Libre -kappaleesta on oivallinen ratkaisu. Arch Enemyn ensimmäinen varsinaisella levykokonaisuudella julkaistu lainapala tulkitaan tervetulleella intohimolla.